Minä olen ollut vihainen tyttö ja nainen. Olen nähnyt, että vain ns. maskuliinisilla piirteillä voi tässä maailmassa saavuttaa jotakin. Olen ollut katkera siitä, että en syntynyt pojaksi. Olen hakeutunut osittain näiden asioidenkin ajamana miesvaltaiselle alalle, olen pitänyt feminiinisiä arvoja heikkoutena. Ja kaiken tämän ajan olen nimittänyt itseäni feministiksi, vaikka todellisuudessa halveksinut kumpaakin sukupuolta. Puhuin jo teininä että haluaisin että lapset kasvatetaan sukupuolettomiksi, että heillä olisi enemmän mahdollisuuksia. Edelleenkin kannatan sitä että lapsenkasvatuksessa ei anneta lapsen sukupuolen vaikuttaa, vaan että kasvatetaan kaikki samalla tavalla ja annetaan lapsen itsensä valita mm. kiinnostuksenkohteensa, mutta nykyisin olen ymmärtänyt että sukupuoli ei ole heikkous, se on vahvuus. Ja mitä sitten vaikka ihmiset pukevat pojat vaaleansiniseen ja tytöt vaaleanpunaiseen: eipä ne vauvat siitä kärsi, kyllä lapselle tulee myöhemmin ne omat lempivärit joihin haluaa pukeutua.
Olen lukenut äitijohtajista, jotka ovat saaneet kaiken, lapsen ja perheen. Ja jotka edelleen kohtaavat arvostelua siitä, että äidille ei kuulu ura, äidin paikka on kotona. Olen lukenut uraa tehneistä naisista, jotka sanovat että pitää tehdä valinta, kaikkea ei voi saada, ja valinta oli ura lasten sijaan. Yhteiskuntamme edelleen kannattaa varsinaisesti yritysmaailmassa maskuliinista kovuutta, mutta tuntuu, että maailma muuttuu vähitellen.
Eräs uraa tekevä ystäväni puhui joskus, että ei voi pukeutua töihin ns. tyttömäisiin vaatteisiin, koska hän ei tule silloin otettua todesta. Naiselliset mielenkiinnonkohteet koetaan usein "hömpäksi". Naiset lukevat hömppälehtiä ja hömppäkirjoja, ja naisten jutut ovat vähän sellaisia "kotkotuksia". Aikuinen nainen ei saisi pukeutua liian tyttömäisesti. Naisten maailma on täynnä rajoituksia. Toki niin on miestenkin maailma, mutta näen silti, että mies on helpommin vakavasti otettava lähes missä tahansa tilanteessa kuin nainen. Näistä asenteista ei kuitenkaan ole syyttäminen vain miestä, kuten aiemmin olen syyttänyt, syyttäminen on meitä ihan kaikkia. On paikkoja, joissa mies on syyllinen naisen asemaan, mutta Suomessa sukupuoliarvot ovat nykypäivänä jo pitkälti jokaisen asennetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti