Vuoden jälkeen

Aloitin tämän blogin lähes vuosi sitten, julkaisten vain yhden aloituspostauksen. Nyt minusta on pitkään tuntunut siltä että minulla on asiaa, jota haluan päästää pihalle päästäni. Olen rohkaistunut avaamaan suutani facebookin ryhmissä, mutta näissä puheenvuorot ovat usein lyhyitä ja varovaisia. Olen innostunut taas kielestä, sen mahdollisuuksista ja muovaamisesta. Olen innostunut etsimään erilaisia näkökulmia ja perustelemaan ajatuksiani, vaikkakin joskus on mukava puhua vain mutua ja omakohtaisia kokemuksia.

Tällä hetkellä minua vaivaama internetkeskustelupohjien käyttäytymismalli on se, kuinka joku kirjoittelija saatetaan joukkolynkata. Tapahtui taas eräässä facen keskusteluryhmässä että aloittaja kirjoitti hieman tunteisiin menevän aloituksen, jonka jälkeen aloittaja sai satoja kommentteja siitä kuinka tyhmä, avuton ja idiootti aloittaja oli: jokainen halusi heittää ainakin yhden kiven.

Kiusaaminen koetaan oikeutettuna kun muutkin osallistuvat siihen, ja lähes jokainenhan siihen haluaa ilmeisesti osallistua. Halutaan huutaa että kyllä MINÄ olen SINUA fiksumpi, MINÄ en koskaan toimisi noin niinkuin SINÄ.

Mikä kiltteihin ja empaattisiin ihmisiin iskee netissä? En usko, että monikaan näistä ihmisistä on oikeasti ilkeä. Ko keskusteluryhmän keskustelijoista on suuri osa perheellisiä, enkä usko, että kukaan heistä toivoo että heidän lapsensa kimppuun käytäisiin tällä tavalla sadoin ivoin, vaan että opastettaisiin hyvällä toimimaan järkevästi. Opastettaisiin aikuismaisesti.